Sari's profileSukella ajatuksiiniPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
|
September 06 Pientä liikettä elämässä,..   Minä rakastan syksyä. Niin se vaan on, sateineen, pilvineen, väreineen, tuoksuineen. Syksy syksyn jälkeen aistin sen voimakkaammin, ja suuremmin. Liekö sillä merkityksensä että olen elokuussa syntynyt. Silloin kesä alkaa luovuttamaan säveltään syksylle. Luonto valmistautuu pitkään pimeään ja rankkaan talveen. Ihminen myös. Kynttilät, valot, ja syksyn kauniit ruskaiset värit, ne antavat voimansa meille, talvea varten.
Perjantaina ajelin työajoja paljon. Satoi taivahan täydeltä, niin paljon että jossain kohdassa auton luistonestokin vilautti valojaan. vesiliirtoako esteli , en tiedä. Hyvin tuo matka kuitenkin taittui, mieli oli iloinen ja valoisa, uudet suunnitelmat muhivat päässäni. Saas nähdä onko niistä toteutuakseen, vai jäävätkö ne ajatusten asteelle. Puhuin puhelimessa paljon, suunnittelin ja pähkäilin.Se näissä ajoissa on kai parasta. Omien ajatusten työstäminen pitkien ajojen aikana.
Kun pääsin kotiin, alkoi vastamäki. Aurinko paistoi säteitään, kotona mua odotti kaksi epämieluisaa kirjettä. Toinen oli magneettikuvauksen lasku, ja toinen kirje liitosta. Laskun piti mennä vakuutusyhtiölle, mutta jostain syystä se tuli suoraan minulle. Onneksi laskutus vastasi vielä, en mitenkään halua maksaa 420 euron laskua. HIRVITTÄVÄ hinta magneettikuvauksesta.
Asia hoitui, no problem, ainakaan toistaiseksi.
Liitto olikin toinen asia. Olin sekoillut viitteiden kanssa, ja sohlannut laskujen akanssa, jolloin jäsenyyteni alkamisaika muutettiin kylmänviileästi alkaneeksi tämän vuoden alusta. NO HUH huh..olen kyseisen liiton jäsenenä ollut 20 vuotta. Siinä sitä olikin selvittämistä,ja selittämistä. Päätös olisi voitu purkaa vain valituksen kautta. Mutta kun mun kirjeessä ei ollut mukana muuta kuin tieto siitä että jäsenyys aika on muutettu. onni onnettomuudessa, ilmeisesti sen sitten sain muutettua, ens viikolla sen lopulta tiedän. Voi mua sähelöä, ja suheloa. OIKEESTI:
Sitten tuli nokkapokkaa, ja rahaongelmaa erään henkilän kanssa...tyypillisesti juuri perjantaina. Olin vaihteeksi aivan raivona. Sitten mun eksduunikaveri soitti, ja sai mut hyvälle mielelle. kiitos, ja kumarrus. Sitä varten ystävät ovat.Kun on itsellä positiivista energiaa, siitä riittää myös muille. Toivottavasti joskus toisinkin päin.
Lopulta mulle meinasi tulla kiire. Kuudelta piti alkaa naisten-ilta Dream and stylessä. Pikasuihkut,meikit ja vaatteiden vaihdot. Onneksi olen perinteistä naista nopemapi näissä asioissa. Se on vartti ja menoksi.
Ilta oli äärettömän mukava, oikeesti. Iltaan oli kutsuttu kymmenkunta anista, minut mukaan lukien. Tunsin sieltä ainoastaan yhden ystäväni, ja yksi oli vuosien takaa hieman tuttu, kun poikamme oli eskarissa samaan aikaan, ja olimme yhdellä päiväkodin järkkämällä retkellä olleet myös. Hän ei muistanut minua niin tarkkaan, mutta mulla on joissain asioissa äärettömän hyvä muisti.Ei todellakaan kaikissa,..kuten on huomattu.
Emäntä oli tehnyt ihanan piirakan, salaattia, ja tarjolla oli viiniä ja vichyä, juustoja ja keksejä myös. Illan aikana naurettiin paljon, puhuttiin mukavia, vertailtiin kokemuksia, soviteltiin alusasuja, suunniteltiin talven shoppailumatkaa, syötiin, hörpittiin viiniä, kokeiltiin erilaisia koruja jne. Voi miten naisellista ja oikeasti mukavaa. Ilta kului kuin siivillä, ja iloinen puheensorina ei tainnut koko illan aikana tauota. Joskus on todellakin mahtavaa viettä rentouttavia iltoja, kaiken kiireen ja hälinän keskellä. Aina ei tarvitse tuntea koko porukkaa, sekin tuli todistettua, että moni asia meitä naisia yhdistää.
Porukka hajaantui, osa lähti kotia kohden, ja osa meni paikallisen keskustan lämmitetylle terassille. minä piheyttäni en siellä kauan raatsinut istua, ostin yhden lonkeron, ja kun eräs naisista lähti kotiin , sain organiseerattua itseni hänen kyyttiinsä. Pääsin 12 aikaan kotiin. Ihan hyvä niin. Naapuri oli kylläkin hereillä ja tuli hetkiseksi vielä höpöttelemään seuraani. Voi mua, olen kuitenkin huonoa seuraa, jos olen jokusen lasin juonut viiniä. Pitkä päivä vielä takana, niin mun silmät alkoivat pian lumpsua kiinni.
Iltaan sitten sisältyi hieman mielipahaa, jota vastaan yritän kaikin keinoin taistella.Olen vaan huomannut, että en mahda sille mtn jos muut ihmiset suivaantuvat ja kiukustuvat siitä että olen sellainen kuin olen. Juuri sitä vastaan koitan taistella. Turhaa se taitaa olla, aina kun mulla on periaatteessa mukavaa, jonkun muun mieltä se pahoittaa.
Aamulla nukuin hieman liian pitkään. Tosin heräsin ajoissa, mutta en jaksanut heti nousta. Odottelin ystäväiseni soittoa, kun meidän oli tarkoitus mennä sienimetsästykseen. Ysti oli soittanut, mutta just siihen puhelimeen, joka mulla oli äänettömällä. kivaa kun on kaks puhelinta. HUOKS.
Kuitenkin suht ajoissa huomasin soitot toisessa puhelimessa, ja soittelin takaisin päin. Ystinen oli juur lähtenyt ajamaan sienimetsälle, ja mulle tuli tientekin kiire. Sovittiin sitten että syön rauhassa aamupalan, ja käyn koiralenkillä. Vasta sitten suunnattiin metsälle.
Oi että miten kivaa se sienestys olikaan. Keräsin pikkirikkisen mustikoita ja puolukkaa, ja roppakaupalla suppilovahveroita.Oli niin mukava ja iloinen tunne, kun alun kankeuden jälkeen löysin itsekkin noita metsän herkkuja. Aluksi ystävä osoitteli mulle paikkoja, sen verran sokea olen, etten niitä itse niin nopeasti hahmoittanut. Jotenkin niin kauniin suloisia ne pikkuruiset sienet olivat, vaikken koskaan ollutkaan sellaisia maistanut. Rankkaa se on tarpoa metsällä, ja muutaman hirvikärpäsenkin huomasin. Onneksi ei ihan kamalan monia....ne on kamalia.
Kotona otin pienet tirsat, ja sitten oli aika mennä saunomaan. Lasten kanssa ehdittiin poiketa vielä Abcllä hakemassa evästarvikkeita sunnuntaisella retkelle Porvooseen.
Pyysin retkelle mukaan myös yhden naapurin, joka innostui asiasta kovin. Kyseessä oli Eläinsuojeluyhdistyksen retki, Porvooseen. Kuopunen ja minä jäätiin naapuriin katsomaan erästä elokuvaa, ja ilta se kului siinäkin rattoisasti.
Aamulla tein mustikkapuolukkapiirakan, ja sämpylät eväiksi. Keittelin kahvia ja laitettiin mehua pulloon. Pakattiin varmuudeksi vaihtovaatteitakin, ja sukkia, sillä koko päiväksi oli luvattu vesisadetta.
Reissu oli onnistunut, hiidenkirnuilla tuli käytyä, vaikka siellä oli todella vaikeaa ja hankalaa kulkea. osa porukasta oli iäkkäämpää ja kankeampaa, joten kääntyivät suosiolla takaisin linja-autolle.
Kotieläintila oli mukava kokemus sekin. Vettä satoi todella plajon, mutta ei se oikeastaan haitannut. Osalla porukasta oli huono varustus, oli jaloissa balleriinaa ja hollannikasta. Selvittiin kuitenkin Porvoon vanhaan kaupunkiin, ja suklaamyymälään. Kiirettä piti, mutta loppujen lopuksi se olikin tunnin pidempään auki, kuin olimme luulleet.
Kotimatkalla nukahdin sujuvasti, niinkuin aina pidemmillä linja-auto matkoilla.
Illalla siirtelin kuvia koneelle, ja tein suppilovahveropiirakkaan. Tyttö tykkäsi kovasti ja maistui se minullekkin. Kuopunen ei hurmaantunut. Aina ei voi voittaa. itsestäni olen ylpeä, sillä en ikinä ole tykännyt sienistä. Nämä nyt ei maistuneet juur millekkään. Toivotaan että massu kestää.
Kävin illalla katsomassa myös isää. Hän oli ollut aamulla huonotuulinen, vaan nyt illalla hymyili ja oli selvästi iloinen kun stuin seuranaa. Vein marjapiirakkaa maistiaisiksi, ja kun tein lähtöä hän tuumasi, Älä ny viellä lähde... ja mun tuli ihan kyyneleet silmiin. En tietenkään heti lähtenyt,..Useinmiten isää ei kiinnosta lähdenkö vai en. Tänään olin hänelle läheinen ja kaivattu ihminen.
Oli mukava viikonloppu, vaikka eräs suru mua painaa ajatuksissani. En sitä voi oikein käsittää, en ymmärtää.
Huomenna on jo maanantai. Taas eräs viikonloppu kadonnut elämäni virtaan....
Comments (1)
TrackbacksThe trackback URL for this entry is: http://sukella-ajatuksiini.spaces.live.com/blog/cns!D78FED5FDE331C39!2458.trak Weblogs that reference this entry
|
|
|
