Sari's profileSukella ajatuksiiniPhotosBlogListsMore Tools Help

Blog


    September 12

    Suppilovahveroita metsät pullollaan

    Elämä virtaa, askel kerrallaan eteenpäin. Mun on hyvä olla, tavallaan, parempi kuin pitkiin pitkiin aikoihin.Moni asia on elämässäni muuttunut, ja moni asia tavallaan pysynyt myös samana. Tärkeintä mikä muuttumisessa mielestäni on, on se itsevarmuus ja sisäinen hyvinvointi, joka on päivä päivältä selvempi. Ei se kenenkään vika ole, että monta vuotta elämässäni tunsin olevan onneton. Käteni tärisivät , ja ahdisti. Ei se kenekään vika ollut,..Olin vain ajautunut tilanteeseen, josta minulla ei ollut ulospääsykeinoa, enkä oikein tiennyt, miksi minua ahdisti niin paljon. On aika rankkaa huomata, että se mikä itseä ahdistaa, on toiselle tavallista oloa ja eloa. Valintojen tekeminen on myös rankkaa, ja syyllisyydestä vapautuminen. Nyt se osuus on minulta ohitse. Uskon itseeni ja siihen että se mitä minä valitsen, on minun päätösvallassani, nyt ja aina.
    On mun pää sekaisin, usein asioista, joita elämässäni tapahtuu. Ne asiat kuitenkin ovat niitä perus juttuja,..ajatukset voivat olla sekaisin töistä, ja töihin liittyvistä asioista, ne voivat olla sekaisin siitä etten osaa päättää mikä musta isona pitäisikään tulla.
    Jos elämässä pitää aina olla joku kriisi, niin se kai on vaan hyväksyttävä. Minulla se taitaa olla niin. Kun peruselämä alkaa olemaan kunnossa, on aika alkaa muokkaamaan muita epäkohtia, jotka häiritsevät. Tällä hetkellä se taitaa olla työ.
    Työ on sellainen määre elämässä, että se vie niin ison osan aikaa, ja voimavaroja. Aikaa elämästä joka oikeasti on niin lyhyt, ja ytimekäs.(kai). Kun kuljen tuolla metsissä, ja kerään luonnon ihania antimia, koen onnellisuuden tunteen, jota voi olla vaikeaa jonkun ymmärtää. Monesti mietin kauniiden päivien aikana sitä, miten hukkaan monet hetket elämässä menevät. Istun ne hetket autossa, tai neljän seinän sisällä, kun ulkona ja luonnossa olisin paljon onnellisempi.
    Monet ihmiset tekevät valintoja, työhön liittyen. Monet ovat muuttaneet elämänsä suunnan, ja repäisseet oikein kunnolla. Helsingistä on muutettu maaseudun rauhaan,ostettu pikkuruinen luomu tila, tai erämaa mökki, jonne on ollut hyvä vetäytyä. Luonnon ääreen, hiljaisuuteen.Kaiken kiireen jä hälinän keskeltä.Ne monet jotka niin ovat tehneet, saavat kai rahaa ja voimavaroja jostain. Mistä?Jos minä vetäytyisin mummonmökkiin jonnekkin, joutuisin ensin ottamaan ison lainan saadakseni sen mökin jostakin,..ja jos ottaisin lainaa, en taatusti pystyisi jäämään pois töistä. Normaali eläminen ja oleminen, se ei suju ilman jatkuvaa kassavirtaa. Kasssaan se virtaa ensin töistä,..ja sen jälkeen se virtaa toiseen suuntaan,...
    Kuitenkaan raha ei saisi olla työnteon motivaattori,..ei ainakaan ainostaan. Se työntekemisen ilo, jonka pitäisi näkyä jokaisen työpäivän aikana, on minulta päässyt hukkumaan jonnekkin. Raha taitaa olla ainoa määreeni tällä hetkellä siihen että teen töitä.
    Taas toisaalta, saavutetut asiat työelämässä antavat tietynlaisen turvan. On kivaa kun on saavuttanut jotakin töissä, mutta taas toisaalta,..olen sen huomannut että alalla jolla olen, helposti menee uppeluksiin.
    Luultavasti olen liian ärhäkkä olemaan alaisena, tietyntyyppisissä kuvioissa. Sanon ärhäkän ja ei mieluisan mielipiteeni aika hanakasti,..mutta huomaan että tietyissä tilanteissa, niin ärsyttävää kuin se onkin, annan periksi, ja sorrun typeriin selittelyihin. Olen henkisesti vuosien varrella kasvanut, silti alistun turhan usein. Leijonan luonteeni aiheuttaa usein närää,..ja epämieluisaakin huomiota.Summasummarum, kohdaltani puuttuu siis kuitenkin ihmistenkäsittelytaito. Kun annan ärtymykseni näkyä, pelini on menetetty. Arvostan tietyntyyppistä tunneälyä, ja toivoisin oppivani sitä itsekkin omaamaan. Toisen mielipiteen kunnioittaminen, ja se että saa vahvalla mielipiteellään, ketään loukkaamatta aikaan juuri sen mitä on ajatellutkin. Liekö se osin manipulointiakin.
    Hitto miten arvostankaan rehellistä peliä, ja toimintaa.Päätin sen aikoja sitten, että oma hyöty ei ole se kaikkein tärkein asia maailmassa. Ne ovat eettisiä asioita, jotka sisälläni myllertävät. ja siihen perustuu toimintasuunnitelmanikin.
    Toimintasuunnitelma on kaava, jonka mukaan minun pitäisi saada aikaan ratkaisuja jotka helpottavat painetta työelämässäni. Erilaisia ratkaisuja, joihin vaikuttaa myös muu kuin oma toimintani. Olen edennyt suunnitelmani mukaan, sykäys kerrallaan. Olen sillä uuvuttanut monta hengenheimolaistani viimeaikoina, pyytelen sitä anteeksi. Ajatukset pääni sisällä ovat musertavia, ja hätääntyneitä.Sanomattakin on selvää, että paniikki ei auta tässä tilanteessa.
    Minulla on Hämäläiset geenit, yhdistettynä karjalaisiin sukujuuriin. Se on aika kaaos,..kuten osaatte kuvitella.Olen hidas suurissa päätöksissä,..koska olen epävarma,..Ja haluan antaa itselleni aikaa sulatella asioita. Etten hyppää siis kivi sidottuna jalkaan, syvään veteen.
    Niin että tässä sitä ollaan. Toimintasunnitelma on, tosin sen toteuttaminen vie aikaa.
    Viikko oli aika haipakkaa menoa. Töitä en saanut kunnolla tehtyä, liittyen näihin moniin asioihin joita työstän tässä samalla.
    Alihankinta messuilla oli tiistaina,keskiviikkona olin tapaamisessa,torstaina lasten harrastuksissa, kuskina siis. Perjantaina pääsin saunomaan ja uimaan ystävän mökille, sinne ihanaan luonnonrauhaan. Tänään lauantaina olin Habitare messuilla, sitten ryntäsin kuopusen kanssa suppilovahveroita jahtaamaan, saunoin ja vain olin....
    Tyttö on tyttöjen illassa ystävällään. Äiti ei ole siellä kotona, ja tyttöjä on kai 6 pölisemässä. Kuopunen tuhisee takanani, ja esikoinen on mummilla yötä.
    Ei tästä sepustuksesta kukaan mtn tajua.Mun olo on silti aivan ihanan loistava. Kunhan vaan saan selvyyden , mitä teen ja missä.
    Elämä on:)
     
     
     

    Comments (9)

    Please wait...
    Sorry, the comment you entered is too long. Please shorten it.
    You didn't enter anything. Please try again.
    Sorry, we can't add your comment right now. Please try again later.
    To add a comment, you need permission from your parent. Ask for permission
    Your parent has turned off comments.
    Sorry, we can't delete your comment right now. Please try again later.
    You've exceeded the maximum number of comments that can be left in one day. Please try again in 24 hours.
    Your account has had the ability to leave comments disabled because our systems indicate that you may be spamming other users. If you believe that your account has been disabled in error please contact Windows Live support.
    Complete the security check below to finish leaving your comment.
    The characters you type in the security check must match the characters in the picture or audio.

    To add a comment, sign in with your Windows Live ID (if you use Hotmail, Messenger, or Xbox LIVE, you have a Windows Live ID). Sign in


    Don't have a Windows Live ID? Sign up

    Vuokkowrote:
    Ei oo Sari-kulta miul mittää "mahapöpöö", en oo ees oksentant ja kuvotus palleas melkei kokonaa pois. Iha vaa ommaa hölmöyttäin vejin näi piippuu, ei oo enne tapahtunt, eikä toista kertaa tapahu! Palkka o pien ja kolme ihmise hommat tein URAKAL, sil pienel palkal. Vähä o asia tiimoilt olt sanomista siipa kaa, mutku itkee pirrauta, ei raaski saarnata miulle. Iha oikeest, HULLU mie oon! Tai olin, tälläne EI tuu toistumaa!
    Sept. 14
    mariawrote:
    kumma homma samansuuntaisia ajatuksia on pyörinyt munkin päässä. miten pärjää eläkkeellä sit joskus, jos edes päästään nauttimaan siitä edusta=) vaikeita asioita ovat. ja kun työni puolesta olen seurannut sivusta tuota vanhusten elämää niin pistää kyllä miettimään. mutta aurinkoista viikon jatkoa hämptoniin
    Sept. 14
    Sariwrote:
    Nii o...ei kannata murehtii etukäteen. Joku vanha sanonta myös...elä murehi anna hevosen tehä se sillä on isompi pää.Heh...
    Mäkin olin lasten kans kotona 7 vuotta aikoinaan. ja nykynen duuni ei kerrytä normaalisti eläkettä,..se palkkaus on ihan perseestä. Sen takia tässä nyt onkin mietintälinja menossa.
    Sept. 14
    Tepuwrote:
    No, tonnilla kuukaudessa (olin 7 vuotta kotona lasten kanssa ja saman verran opiskelijana muinoin=14 vuotta pois työmarkkinoilta) pitäisi elää eläkeläisenä. Kai se ihan yksiössäkin vuokra alkaa olla 450 euron luokkaa. Vanhana yleensä sairastellaan ja tarvii lääkkeitä, ruokaakin varmaan jonkin verran. Ei tarvi silloinkaan näemmä matkustella tms. Kuka etukäteen murehtii, se kaksi kertaa murehtii....joku kiinalainen sanonta!
    Sept. 14
    Rautalintuwrote:
    Isoissa asioissa onkin ehkä parasta edetä hitaasti ja harkiten. Eikä ensin tehdä ja sitten vasta pysähtyä miettimään, mitä tulikaan tehtyä..
    Sept. 13
    Sariwrote:
    On se,..se on poissa, vaikka näin kauan se vei aikaa. Olen Hämeestä, ja sen mukaisesti edetään, hitaasti kohti tavoitteita:)
    Sept. 13
    Rautalintuwrote:
    On ihanaa lukea, miten paljon on tapahtunut vuoden takaisesta, jolloin olit jatkuvasti ahdistunut ja välillä jopa epäilit omia ratkaisujasi vaikka sisimmässäsi tiesitkin tehneesi oikein. Mutta se syyllisyys.. toivottavasti se on nyt kokonaan poissa.
    Sept. 13
    Sariwrote:
    Kaikki maksaa ihan sikana...ja eläke on se mitä minäkin meitin. Aika surkeesti on ehtinyt kertymään sitäkin. Tosin mä oon alkanu jo vuosia sitten maksamaan eläkevakuutusta,..
    Kuitenkin sun kulut ja kulutus putoaa kyllä kun olet vastuussa vain itsestäsi. Nyt ruokit viisi muuta ihmistä, vaatetat ja pidät huushollin puhtoisena. Ae vie sitä rahaa eniten,..ja kun on vain yksi jolle sen tekee,.pärjää kyllä, usko mua. Jää vielä säästöönkin.
    Sept. 13
    Tepuwrote:
    Mun kassavirrat ovat sen verran pieniä, että puolet sujahtaa heti tuonne sittariin...ja ei oo ollut sijoitusongelmia sille toiselle puolellekkaan. Oikeastaan nyt menee varmaan taloudellisesti mahtavasti kun vertaa sitä aikaa kun ehkä olen eläkkeellä. En tiedä miten sitä sitten eletään?? No, siihen aikaan on vielä 20 vuotta. Jos on enää elossakaan sitten.
    Sept. 13

    Trackbacks

    The trackback URL for this entry is:
    http://sukella-ajatuksiini.spaces.live.com/blog/cns!D78FED5FDE331C39!2464.trak
    Weblogs that reference this entry
    • None