Sari's profileSukella ajatuksiiniPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
|
September 16 Vanhempainiltaa ja muuta mukavaa:) Tosin,.. Huokaus. Ilta meinasi venähtää pitkäksi. Tai suoraan sanottuna venähtikin. Päivät muuten kuluvat hitaanlaisesti,..enemmän pähkäilyjä kuin tehokasta toimintaa. Tämä päivä oli sinänsä poikkeus, virkistävä, ja innostunut. Pitkästä aikaa, myös töissä. Suunnitelmia on niin paljon. Liian paljon, kuten usein kohdallani. Innostun niin kovin nopeasti, ja alan työstämään asioita, vaan toisaalta, se innostus saattaa hiipua, kun asia etenee.
Toki tiedostan sen, että kun sisimissään tuntee pahan olon, se valtaa niin voimakkaasti tilaa, ja kehoittaa etenemään mahdollisimman nopeasti, että asiat muuttuisivat. Kun jokin epäkohta alkaa häiritsemään, en saa sielun tai mielenrauhaa, ennenkuin olen yrittänyt sen eteen tehdä kaiken mahdollisen. En tiedä miksi luonteeni on niin kovin vaativa tai miksi aina takerrun johonkin ehkä ei olennaiseen. Jos tunnen että minua kohdellaan vääryydellä tai kaltoin, niin olen inttävää sorttia. En osaa tehdä nopeaita ratkaisuja, tai sellaisia että jäisin aivan tyhjänpäälle ihan yhtäkkiä..vaan kärvistelen epäsuosiossa, ja ärsyynnyn hetki hetkeltä enemmän. Hitaus ja hämäläisyys näkyy juuri näin kohdallani. Niinhän se on mennyt perinteisesti kohdallani. Kestän pitkään kataliakin oloja, vaikka marmatankin lähipiirille, ja vatvon epäoikeudenmukaisuutta, ja kaltoin kohtelua. Lieneekö vika kuitenkin itsessäni,..sitäkin olen pohtinut. Etenenkö väärin, olenko liian kärkäs ja epäkypsä sanomaan oikeilla sanoilla asioita. En tiedä. Tosin, en voi aivan väärässäkään aina olla. En ainakaan usko. Lienee parempi olla kertomatta yksityiskohtaisesti asioita jotka ärsyttää...mutta ne ei tosiaankaan ole pieniä juttuja,..usko huviksesi.
Magneettikuvaus kertoi käden olevan ROMU. No sen tiesin ilman kuvaamistakin. Kättä särkee joka päivä, sillä ei jaksa juur mitään kantaa, ja se kipuilee paljon esim yön jälkeen. Yhtenä pvänä tamppasin mattoja pihalla, ja käsi oli kipuileva ja arka monta päivää. Kuka mun matot siis alkaa tamppaamaan??? Noh, voin paljastaa salaisuuden. Kyrsiinnyin oikeasti tähän siivoilemiseen. En oo kahteen vkoon pistäny tikkua ristiin, ja voi kuvitella millainen kaaos kotona vallitsee. Pyykit on tosin pesty ja esikoinen etenkin pesee jo omansa..JIHUUUU. Jotenkin vaan ahdistaa alituinen puunaaminen ja siivoaminen.Vielä enemmän ahdistaa se etten oo tehnyt mitään, ja hukumme tänne romujen sekaan ihan sulavasti. Tilanne on siis kaaoottinen sekä pään sisällä että pään ulkopuolella. Out of order....Paljon ahdistaa myös sse että mukulat ei oikeasti edes huomaa,..onko täällä sekaista vai siistiä.Who cares...Ollaan me oikeasti sen sortin sakkia.
Lääkärin meilestä käden voisi operoida, ja yrittää saada sitä kautta kuntoon. Se tietäisi 5 vkoa sairaslomaa. No jess...ihan hyvä juttu muuten, mutta jos olen vaihtamassa duunia,..en oikein voi sanoa nyt tulevissa haastatteluissa, ja tapaamisissa että juu,..olen ehkä sairaslomalla pian. Mietityttää myös se, onnistuuko kyseinen leikkaus. Lääkärin mukaan n 50 prosenttia saa avun leikkaamisesta. Osa ei huomaa mtn eroa. Yksityisellä puolella leikkaus maksaa 1500 euroa....kunnallisella puolella joutuu jonottamaan useamman kuukauden. Ehkä vuodenkin....
Kuulostankohan negatiiviselta? En kai:DDD En ainakaan halua olla negis. Tässä olossa ja elossa on paljonkin positiivista. Eli mitä? Ensinnä mieleen tulee se että vanha kiinalainen viisaus on sellainen, jossa ihmisen kehoitetaan oman mielenterveytensä ja viriiliytensä takia vaihtamaan duunia 5 vuoden välein. Mulla on menossa kuudes vuosi...joten aika on , katsoa täältä tulevaisuuteen.Hahhaaa-Positiivista.
Toiseksi mieleeni tulee se, että syksy on ollut äärettömän kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Aivan ihanaa...
Kolmanneksi,..hmm...no mieleen tulvivat uudet ideat, uudet haasteet, ja mahdollisuudet. Se on oikeasti mahdollista, että kun menettää jotakin, myös saavuttaa jotakin. Eikös näin ole?
Positiivisena koin myös palautteen, jonka tänään sain, eräältä ihmiseltä jonka työ liippaa kovin omani kaltaisena. Hän sanoi minulle, Kiitos,..kun olet ollut sitkeä, ja uskaltanut sanoa mielipiteesi. Kaikista siihen ei olisi ollut.
Oli kiva kuulla se.. Oikeasti. Olen saanut monenlaisia palautteita, ja mielipiteitä. Ihmiset tavallaan ymmärtävät minun sanomaani,..ainakin osittain.
Pidän positiivisena myös omaa lujuuttani. Mua ei pelota tulevaisuus, sillä olen päättänyt uskoa siihen että asioilla on tapana järjestyä. Elämällä on minulle jotakin viestitettävää, ja uskoakseni annettavaa. Kun olen saanut oman elämäni hieman parempaan jamaan, suurien ja kipeiden vaikeiden asioiden kautta, niin voin sen todeta,..asioilla on tapana järjestyä, suuntaan tai toiseen. Myös työssä. Niin se on.
Vaikka pää on sekaisin kuin lähtevä laiva, niin osallistuin tänään vanhempainiltaan. Positiivinen mieli jäi siitäkin, vaikka illan kesto ylitti kaikki ajatukset päättymisestä. Ilmeisen intoutunutta väkeä. Enkä höyrähtänyt(luojan lykky) mihinkään toimikuntiin tai yhdistyksiin. Olin lujana. Pari kertaa toimintakausissa mukana riitti minulle. Kuten moni tietää,..innostun herkästi, ja änkeän joka paikkaan.
Lapsilla on kaikki hyvin. On harrastuksia, miniteatteria, ja tytöllä Karate, josta on edelleen kovin innostunut. Käyvät uimahallissa ahkerasti,..olemme olleet sienessä yhdessä, ja eilen syötiin yöpalaa, ja höpötettiin ja naurettiin kynttilän valossa. Se oli mukavaa.Esikoinen oli mummilla, mutta kun häntä sinne kuskasin, edes taas, hain sieltä harkkoihin ja vein takaisin, niin meillä oli kunnollinen rauhallinen ja mukava KESKUSTELUYHTEYS. Ihan oikeasti, se oli mahtava asia. Poika alkaa päästä todella siitä murrosiästä, ja osaa jopa puhua asiallisesti mun kanssani. Ihanaa. Tosin keskustelun aiheet nyt eivät ole päätähuimaavia. Esim.Hän nimittäin kysyi, että kun täyttää 18, esitetäänkö baarin ovella passi, vai millä se ikä sitten todistetaan:DDDD Vastasin että no, kuvallinen kela tai henkilökortti on okei,..ja toinen siihen: Entäs jos sellaista ei ole....Hmm...Pulma:DDDD
Puhuimme myös ajokortista, ja ylipäätänsä viimeaikaisista tapahtumista, esim siitä miten 17 vuotias humalainen nuori ajoi autoa, ja kolme muuta menehtyi kolarissa. Se on aihe joka mua huolettaa, todenteolla. Vaikka mun teini on oikeasti vielä kiltti, ei ole vielä niitä ekojakaan maisteluja kokeillut,..niin tilanne voi muuttua hetkenä minä hyvänsä. Ja koska nuorella sitä älliä ei ole,eikä vaaran pelkoa, kuten aikuisemmalla, niin sydän syrjällään tässä saa varmasti olla. Jokainen selvä ilta on askel eteenpäin.
Keskustelumme siis, kuten ymmärrettävää oli kaukana kai aivan järkevästä keskustelusta ja aiheista. Olen vain niin onnellinen siitä, että ylipäätänsä me keskustelimme kiihtymättä,..olipa aiheena sitten vaikka sukat. Ai niin ja mainittakoon myös se että ostettiin Jeans Hillistä(yllätys) huppari, karvavuorilla. Poika kiitteli kolmeen kertaan siitä. IHMEIDEN AIKA ei tosiaan ole ohitse. Nauroi jopa(?) kun silitin mummin pihassa käsivarttaan ja tokaisin-äitin poika vaikka mitä väittäisit.
Tyttö on niin iso, ihan yhtäkkiä. Teiniys on vasta tulossa, uhmakin kai. Silti olen huomannut että hän helpommin kuuntelee, ja tulee kainaloon, kun huomaa vaikka pahoittaneensa äiten mielen. Niin ihana nuori neitonen, pitkä ja sorja kuin säärikarva.(?) Ihana jutut ja eloisa villi luonne. Näyttelijän ammatti haaveena vielä tässä vaiheessa. Katsotaan,...
Kuopunen, ihana suloinen ja niin viilipyttymäisen rauhallinen. Hidas hämäläinen, miettiväinen ja ihunainen. Eilen kun nauroimme, niin kaunis hymy valaisi koko vakavat kasvot. Ilo läikehti silmissään. Niin rakkaita ja ahkeria kaikki nämä,..jokainen kolme kullannuppustani. Kyllä luoja on ollut antelias. Kunhan kaikki säilyisi näin hyvänä.
Hyvää yötä,..CU
Comments (2)
TrackbacksThe trackback URL for this entry is: http://sukella-ajatuksiini.spaces.live.com/blog/cns!D78FED5FDE331C39!2474.trak Weblogs that reference this entry
|
|
|
+-+Windows+Live&referrer=){kind=small}
