Sari's profileSukella ajatuksiiniPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
|
September 30 Hiljaista länsirintamalla...Joskos muutaman sanasen kirjailis ylös. Kello riipii taas paljon, ja tekeminen täältä ei konsaan lopu. Kaiken sen uhallakin, istahdan tähän ja pistän mutaman hajatelman vaiko ajatelman ylös.
Syksy alkaa olemaan kauneimmillaan, ja kylmäkin jo luitamme ja lihaisia lihojamme viilentää.Puiden lehdet antavat värikirjoaan ilahduttaakseen meitä viimeisen kerran, ennen putoamistaan maahan. Se on osa kiertokulkua, ja ensi keväänä ne jälleen antavat meille vihreyttään. Sitä odotellessa.
Mielenpäällä, tai mielessä on paljon paljon asiaa. Se seilaa ristiin rastiin tätä kuuppaa...purjehtii aallokossa, suurien maininkien keskellä. Huuhtoutuu joskus rantaan, toivoakseni selkeänä ja kirkkaana.
En sanoisi että olen ahdistunut. Ei..sitä se ei ole. Huolissani,..noo sitä kyllä.liian paljon tapahtumia, sellaisia joita miettiessä meinaa mennä järki. Elämä on rauhoittunut, ja olen sisimmässäni hyvin rauhallinen, onnellinen, jos niin voisi sanoa. En ole vieläkään vapautunut kahleista, mutta olen pyristellyt vapaaksi,..sitkeydellä ja luottavaisin mielin. Askel kerrallaan.Se tekee minulle hyvän olon sisälleni, tieto siitä että näin on hyvä olla. Sille ei kukaan mahda mitään.
Työkuvio selskiytyy sekin, pikkuhiljaa. Kuitenkin se aiheuttaa paineita, epävarmuutta, ja stressiä. Työpaikanvaihto on suotavaa, mutta silti tälläisenä aikana riskit on aika isot. Voi jäädä luu käteen. Vaikka toisaalta, sekin on parepi kuin se että on huono olo kaiken päivää. muutoksia on oltava valmis tekemään, ja kohden parempaa pitäisi pyrkiä. Minulle uuden miettiminen on rankkaa, olen aika perinteinen ja paikallaan pysyvä ihminen, monessakin asiassa sen olen todennut. En halua muuttaa usein, viihdyn samoissa ympyröissä pitkään. kun muutan teen sen innolla, mutta harkiten. Nyt en voisi tällä hetkellä edes kuvitella muuttamista. Viihdyn tässä,..En vaihda työpaikkaa usein, sekin on jo vuosien varrella tullut selväksi. Olen lojaalinen ja uskollinen tiettyyn pisteeseen asti. velvoitteena on se, että nautin työstäni, pääsen siinä toteuttamaan itseäni,.ja minua arvostetaan, saan kunnollista palkkaa, ja voin vaikuttaa palkankorotukseeni.Haluan kehittyä työssäni, ja haluan että minua kuunnellaan silloin kun se on se arvoista. Joskus se vaan on,..tai pitäisi olla sen arvoista.Ne kriteerit ovat minulle tärkeitä. Taas toisaalta, arvostan vapaa-aikaa niin paljon, että haluan viikonloput vapaaksi. Siitä on tullut jo tapa. vaikka työaikoja voisi hieman rukata, espanjalaistyyppiseen elämäntapaan viitaten. Aamulla lepäisin ehkä pidempään, ja työskentelisin valvoisin hieman pidempään.Bueno...
Koska tällä hetkellä osa näistä mun kriteereistä on pahasti alakynnessä, olen siis päättänyt pitää silmäni apposen uki, ja liikahtaa heti kun kynnelle kykenen. Se aiheuittaa ylimääräisiä harmaita hiuksia, ja stressiä. Koska se on kuitenkin tälläiselle hitaalle Hämäläiselle kova ja iso juttu.Vaihtaa nyt duunia kun on tehnyt tuttua ja turvallista työtä viimeiset 6 vuotta.
Nooh,toinen sion stressin aiheuttaja on tämä käsi. Hoidatan sitä kuntoon, ja toivon että siitä tulisi kelposa työväline vielä. Olen menossa leikkaukseen, jossa sille jotakin tehdään. En ole uskaltanut googlettaa, enkä etsiä tietoa. Viimekertainen harvinainen verisairaus antoi jo niin paniikin tunteita, että parempi vaan pysyä internetistä irti. Mutta kyllä operaatiot kuitenkin aina arveluttavat. Mitä tahansa voi sattua.
Viikonpäästä sitten,..panikoin jo totaalisesti.
Lokakuu tulee olemaan kohdaltani aika erikoinen, tiedän sen jo nyt. Mietin sitä,..ehkä liiankin paljon.
Niinpä kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, kun ajatukset jyllää aivokuoren sisällä.
Comments (6)
TrackbacksThe trackback URL for this entry is: http://sukella-ajatuksiini.spaces.live.com/blog/cns!D78FED5FDE331C39!2484.trak Weblogs that reference this entry
|
|
|
